PUUKONVALMISTUSKILPAILUA EI JÄRJESTETÄ VUONNA 2024
PUUKON TARINA
Suomalainen ja puukko on yli 2500 vuotta vanha erottamaton yhdistelmä. Entisinä aikoina puukko killui turvan tuojana kantajansa sivulla. Joskus käsivarren mittaisena tai omistajansa kämmenen leveyttä tavoitellen. Se liikkui isäntänsä mukana kaikkialla, pelastaen tämän jäisestä avannosta tai vapautti hevosen kaatuneen kuorman puristuksesta. Puukko on ollut suomalaisen ensimmäinen apu ja viimeinen hengen turva. Se synnytti iloisen pajupillin, räikeästi soivan tuohisen paimentorven tai sulosävelin soivan puisen kanteleen. Se matkasi miehen mukana synkille sotareissuille, vaientaen ääneti vihollisen vartiomiehen tai veisti lastan haavoittuneen avuksi. Kun kylmä yllätti, se tarjoutui auttamaan synnyttämällä tervaksiset kiehiset eli lastut nuotioon. Kun puukosta tuli vanha ja kulunut, se jatkoi elämistään tavallisesti vanhan naisen apuna. Se sai myös uuden nimen ”mummon hammas”.
Vuosisatain vieriessä puukko huomasi komistuvansa. Äkkiä siitä oli tullut esine joka killui kantajansa helavyössä pitkähelaisena, uhmakkaana ja vaskireunaisessa tupessa keikaroiden. Se syntyi useasti Härmän Kankaanpäässä tai Kauhavan Mäenpään kylän nokisessa pirtissä. Se puristui tuppensa laitamuksiin kiilautumalla ja kun sen kovaääninen isäntä valmistautui tappeluun se kohotettiin löysälle tupestaan, valmiiksi syöksemään uhoa ja kuolemaa.
Häjyt eli puukkojunkkarit loivat puukollemme sen synkän puolen 1800-luvulla, mutta samalla se sai annoksen eksotiikkaa ja mahtavan määrän kuolemattomia tarinoita, lauluja ja legendoja. Muistamme lsontalon Antin kaverin eli Antti Rannanjärven. Hänen Härmänpuukkonsa syntyivät serkkunsa Erkin toimesta, joka suku jatkaa niiden valmistusta edelleenkin. Tiedossamme on myös Anssin Jukka, jonka puukon terän mitta oli kortteli ja tuuma. Nykymitoissa se on noin 18 cm. Pukkilan Jaska oli Kauhavan kauhu, joka sijoittuu kolmanneksi kuuluisuudessa heti Anttien jälkeen. Hänet karkotettiin venäjänvallan aikaiseen rangaistussiirtolaan Siperiaan, mutta karkasi sieltä Amerikan maille. Tarinoita riittää tuhansittain.
Mutta puukko ja suomalainen ovat edelleenkin erottamattomat. Puukko kulkee kantajansa mukana metsästysmatkoille, kalareissuille, vaelluksille, partioleireille ja se vuolee vieläkin sihisevän lastun taitajansa käsissä. Enää sillä ei vain ole lupaa ilmaantua esille yleisillä paikoilla komistamaan kantajansa vyön seutua, mutta se elää kanssamme hamaan tulevaisuuteen.